Aihearkisto: Korea

Makgeolli eli korealainen riisiolut

makgeolli2

Vaikuttaa joidenkin mukaan kiljulta, mutta tuoksussa on selkeää pullamaisuutta: hiivaa, hieman vehnää, ja hienostunutta happamuutta. Jaloa juotavaa, jonka makuun pääsemiseen toisilla vaan kestää hieman pidempään.

Vuonna 1516 Baijerissa annetun oluen puhtausmääräyksen mukaan ainoat oluen panemisessa sallitut aineet ovat vesi, ohra ja humala. Näin puhtausmääräysmielisesti määriteltynä monikaan vuosisatojen saatossa oluena myyty tuote ei olisi sitä itseään. Laajemmin ajateltuna olut voi käsittää kaiken viljasta tehdyn, alkoholipitoiseksi käyetyn juoman. Silloin kapean määritelmän sijasta aika lailla koko maailma juo olutta. Aasiassa ohran sijaan raaka-aineena käytetään riisiä, Afrikassa esimerkiksi durraa.

Yhteneväisyyksiä länsimaissa perinteiseksi mielletyssä oluessa ja makgeollissa löytyy jonkin vetran, vaikka ulkonäöstä sitä ei heti osaisi arvata. Molemmissa käytetään alueilleen tyypillistä viljaa, joka käytetään miedoksi alkoholijuomaksi. Korealainen vastine on tosin suomalaista keppanaa hieman vahvempaa, jossain noin 5-8 % tienoilla. Perinteisesti makgeolli kaadetaan teräksisestä teekannusta pieneen kuppiin juotavaksi, mikä eroaa jonkin verran alumiinipöntön kallistamisesta.

Jotta ohrasta saadaan tehtyä alkoholia, se pitää mallastaa ensin. Mallastaminen on kontrolloitua idättämistä ja kuivattamista, minkä ansiosta hiiva pääsee käyttämäään ohran sokereita. Maltaat myös mäskätään, joka edistää amylaasientsyymin toimintaa, mikä tapahtuu kiivaimmillaan noin 67 asteen lämmössä. Ilmiön nimi on sakkarifikaatio, mikä tarkoittaa monimutkaisten hiilihydraattien pilkkoutumista yksinkertaisemmiksi sokereiksi, jotka hiiva saa hyödynnettyä. Riisissä ei ole tarvittavia entsyymejä hiilihydraattien pilkkomiseksi, joten mukana täytyy olla joko viljaperäinen aloitusviljelmä (makgeollissa nuruk) tai oikealla sienellä ympätty viljelmä (sakessa koji). Joissakin ohjeissa nuruk korvataan suoraan eristetyllä amylaasientsyymillä ja hiivalla.

Monissa perinteisimmissä kulttuureissa alkukantaisena amylaasientsyymin lähteenä toimii ihmisen sylki: osa kylästä pureskelee kasveja ja sylkee tuloksen käymispurkkiin. Niin sisimmässä kulkee ihmisen tarve alkoholiin (tai yleensä päihtymiseen). Joidenkin tulkintojen mukaan ihminen on alun perin jäänyt paikalleen viljelemään juuri alkoholin valmistamista ajatellen, mutta se tarina menisi jo sivuraiteille tässä tapauksessa.

Oluen panemista käsittelevissä teoksissa yleensä painotetaan vahvasti steriiliyden merkitystä. Makgeollin kohdalla, kuten yleensäkin kotioloissa fermentoidessa, steriiliys ei kuitenkaan ole niin tärkeää kuin riittävä siisteys. Huolellisuus päihittää hysteerisyyden puhtauden suhteen. Fermentoimisen yhteydessä valloille pääsevät maitohappobakteerikannat myös estävät mahdollisten haitallisten kasvustojen elämää.

Makgeollin aloitusviljelmä: Nuruk

nuruk

Valitettavasti ainoa kuva, jonka otin omasta ”inkubaattorista”. Lämmön lähteenä toimi moneen testiin päässyt sirkulaattori. Purkkien päälle tosin laitoin vielä paperia aika pian, ettei niiden päälle tippuisi kelmuun kondensoitunutta vettä. Vettä pääsi pariin kohtaan, joihin sittemmin kasvoi ainakin silmämääräisesti arvioituna mustaa homesientä. Lukemani perusteella kyseinen kasvusto on normaalia villisti tehdyissä nuruk-viljelmissä, mutta silti sen verran epäilyttävää, että karsin reilusti kyseisten kohtien ympäriltä.

Kun sain lopullisen päättäväisyyden valmistaa itse makgeollia, ensimmäinen askel oli nurukin etsiminen. En löytänyt sitä mistään järkevästä nettikaupasta, ja pelkän amylaasientsyymin käyttäminen olisi tuntunut huijaukselta, sekä tietenkin liian helpolta. Järkevin vaihtoehto oli siis tehdä nuruk itse, vaikka kyseessä on useamman kuukauden projekti.

Nurukin voi tehdä itse sekoittamalla täysjyvävehnään 30-40 % vettä, muotoilemalla niistä muutaman sentin paksuisia kakkuja, jotka sitten pidetään pitkään lämpimässä, jonka aikana niihin voi myös tarttua ilmasta erinäistä elämää. Itse käytin idätykseen tarkoitettua kokojyvävehnää, jonka jauhoin blenderissä. Tärkeää prosessissa on viljan entsyymitoiminnan edistäminen. Itse pidin kakkusia ensin 15 vuorokautta 40 asteessa, minkä jälkeen kuivasin niitä 30-35 asteessa uunissa kolme päivää ja iätin huoneenlämmössä reilun kuukauden.  Kun makgeollin himo iskee, se iskee lujaa.

Ei kovin tarkkaa tiedettä, mutta jos se toimii edes riittävästi, niin se toimii. Periaatteessa nurukiin pitäisi tarttua kaikki käymiseen tarvittava, mutta kaupallisen hiivan käyttäminen ei ole häpeä. Moni leipä jäisi lättänäksi ja olut väljäksi ilman lisättyä hiivaa.

Makgeolli

Joissakin ohjeissa makgeolli kehotetan käyttämään korealaisen isoäidin keraamisessa perintöruukussa, mutta myös muovi tai lasi kelpaa. Metallia ei kannata käyttää, koska siitä saattaa liueta jotain juomaan happamista olosuhteista johtuen. Ohjeesta tulee yhteensä hieman alle kaksi litraa juotavaa, ja sitä voi skaalata miten haluaa.

Osassa netistä löydettävistä ohjeista riisinä käytetään yksinomaan ”tahmariisiä”, jonka sisältämä tärkkelys on yksinomaan amylopektiiniä, kun taas tavallinen lyhytjyväinen riisi sisältää noin 80% amylopektiiniä ja 20% amyloosia. Makgeollin panemisen kannalta olennaista on nimenomaan amylopektiini, ja 80% on aivan riittävä määrä, etenkin kun tahmariisin hinta on moninkertainen tavalliseen puuroriisiin verrattuna.

  • 5 dl puuroriisiä
  • 60 g nurukia
  • 2 g hiivaa
  • 4 dl + 16 dl vettä
  • 15 g (panimo)sokeria

Huuhtele riisi viisi kertaa, kunnes siitä irtoava vesi on melko lailla kirkasta. Anna liota runsaassa vedessä vielä kaksi tuntia. Hauduta riisi 4 desissä vettä 15 minuuttia, ja anna jäähtyä kannen alla 2-3 tuntia. Jos riisi on kuumaa vielä muutaman tunnin jäähtymisen jälkeen, levitä se paperille, kunnes riisi on alle 40 asteista.

makgeolli

City-Tokmannin kahden euron muovisanko on aivan riittävän arvokas astia makgeollin käymistä varten. Edes tippalukkoa ei tarvita. Alussa makgeolli on melko sankkaa riisipuuroa, mutta käymisen edetessä riisi hajoaa nesteen joukkoon.

Siirrä riisi käymisastiaan liotetun nurukin ja hiivan kanssa. Laske nurukin liottamiseen käytetty vesi 16 desistä vettä. Sekoita keskenään riisi, nuruk ja hiiva, ja lisää loput vedestä. Sekoita ainakin kaksi kertaa päivässä kauhalla, noin 6-9 päivän ajan, kunnes makgeolli on käynyt loppuun. Pidä kuitenkin kantta sekoittamisten välillä, jottei ilmasta päädy roskaa käymisastiaan.

Sekoittaminen on tärkeää, jotta hiiva saa riittävästi happea käymiseen. Oluen panemisessa liiallinen hapensaanti on haitallista, koska se edistää myös etikkaista makua tuovien asetobakteerien toimintaa, mutta makgeollin kohdalla hapot kuuluvat asiaan. Mukana on myös maitohappobakteereita, joten joku voisi väittää kyseessä olevan suoranainen terveysjuoma. Aluksi makgeollin pitäisi vaahdota rajusti, ja viimeistään 9 päivän jälkeen kuplien määrän pitäisi olla lähellä nollaa.

Siivilöi makgeolli kankaan läpi, ja purista riisistä niin paljon nestettä irti kuin mahdollista. Lisää pullotusvaiheessa yhteensä 15 g sokeria. Pidä vielä suljettuja pulloja huoneenlämmössä vuorokausi ennen kylmään laittamista, jotta jälkikäyminen lähtee hyvin käyntiin.

Makgeollia ei ole tarkoitus säilöä niin pitkään kuin olutta, ja lopulliseen juomaan sisältyvä sakka säilyy jossain määrin aktiivisena vielä pullossakin, joten se kannattaa juoda muutaman viikon sisällä. Toisena vaihtoehtona on makgeollin lämmittäminen noin 60-70 lämpötilan asteeseen, mikä on riittävä tappamaan jäljelle jääneet entsyymit ja hiivat, estäen kuitenkaan alkoholin haihtumisen. Näin makgeolli ei happane entisestään ja säilyy pidempään, mutta toisaalta saattaa menettää osaa viehätyksestään. Itse ainakin huomasin maun kehittyvän entisestään makgeollin ollessa pullossa. 건배!

makgeolli1

Makgeollin yksi määrittävistä ominaisuuksista on sen huomattava sakka, joten pullon kevyt kääntely on ehdotonta ennen nauttimista.

Korealainen bibimbap, eli riisiä vähän kaikella

bibimbap1

Päällä pikasuolakurkkua, chilitahnaa, kimchiä, salaattia, merilevää, sekä paistettua sientä, porkkanaa, kesäkurpitsaa ja kananmuna. Välitön henkinen matka aivan muihin maisemiin.

Reilu kuukausi sitten osallistuin Ravintolapäivään myyden bibimbapia, korealaista riisiruokaa, ja kysyntää tuntui olevan. Suoranaista reseptiä kyseisenä päivänä tehdystä setistä ei ole tässä tulossa, koska en niinkään usko tarkkoihin resepteihin kuin tekniikoihin. Anna miehelle kala, ja hän syö päivän. Opeta mies kalastamaan, ja niin edelleen, tiedättehän. Tämä pätee etenkin bibimbapin kaltaisten ruokien kohdalla, joihin voi käyttää kaikkea mikä on hyvää, järkevän hintaista ja milloinkin tarjolla. Joten, jos päätät tehdä bibimbapia, mitä lämmöllä kannustan tekemään, käytä tulevaa reseptiä pohjana, ja sovella sen mukaan, mitä kaapista löytyy tai mitä haluat ostaa.

Kirjaimellisesti bibimbap kääntyy sekoitetuksi riisiksi, ja tyypillisimmillään se on höyrytettyä riisiä, jonka päällä on erilaisia kasviksia, usein kananmuna, ja mahdollisesti vähän lihaa. Mikään tietty raaka-aine ei tee bibimbapista bibimbapia, ei edes riisi. Etenkin Jeju-saarella Etelä-Korean eteläosassa samaa ideaa sovelletaan käytettäväksi ohran kanssa (보리 비빔밥).

Yksi erikoisuus joissakin Koreasta saatavissa bibimbapeissa on se, että vaikka kuvailun mukaan ne sisältäisi kinkkua, oikean tavaran tilalta saattaa löytyä purkkiliha Spamia, siis nötköttiä vastaavaa tavaraa. Siellä Spam on kuitenkin kallis tuote, jota voi ostaa kalliissa lahjapaketeissa. Kyseisen tuotteen arvostus liittyy Yhdysvaltain armeijan läsnäoloon Korean sodan aikaan, joten Yhdysvaltojen sotakoneistoa on syyttäminen tästäkin asiasta.

Jeonju on erityisen tunnettu erityisen hienostuneesta bibimbapistaan, jossa voi olla noin 20 erilaista komponenttia kulhossa. Soulissa puolestaan komponentteja on vähemmän kulhossa, mutta lähes joka paikasta saa myös dolsot bibimbapia (돌솥 비빔밥), joka on bibimbap valmistettuna tulikuumaan kiviastiaan, jolloin riisin pohja paistuu rapeaksi. Lienee sanomattakin selvää, että bibimbap kivikulhon kanssa on parempaa kuin bibimbap ilman kivikulhoa.

Korealaisissa chilituotteissa on yleensäkin paljon makua niiden tulisuuteen nähden, eikä maku ole autenttinen ilman riittävää määrää gochujangia. Hyvä ajattelutapa on sekin, että mukana olisi jotain tuoretta, jotain paistettua, jotain hapanta ja jotain rapeaa. Päällisten sopii olla enimmäkseen suolaisia, jotta koko annos maistuu riittävästi riisin ollessa jopa kokonaan suolatonta.

Liha ei ole mitenkään muita lisäkkeitä merkittävämmässä roolissa itse bibimbapissa, vaikka suomalainen voisi ajatella, että kyllähän lihan pitää peittää puolet lautasesta. Liha voi olla vaikka osana chiliä sisältävää kastiketta, tai se voidaan tarjota bibimbapin sivussa. Korealaiselle ruokakulttuurille on olennaista, että ateria koostuu pääasian lisäksi monista pienistä lautasellisista erilaisia lisukkeita, joita voi heittää itse keskipisteenä toimivaan annokseen, tai vaikka napsia siinä sivussa.

Bibimbap kuuluu syödä lusikalla ja perusteellisesti sekoitettuna, jotta chilitahna sekoittuu riisiin. Kuulen edelleen korealaisen tytön naurun vieressä, kun söin ensimmäistä kertaa bibimbapia ja jäi sellaisia kohtia, jotka eivät olleet kunnolla sekoittuneet.

Bibimbap kuuluu syödä lusikalla ja perusteellisesti sekoitettuna, jotta chilitahna sekoittuu riisiin. Kuulen edelleen korealaisen tytön naurun vieressä, kun söin ensimmäistä kertaa bibimbapia ja jäi sellaisia kohtia, jotka eivät olleet kunnolla sekoittuneet.

Bibimbap

Omaan bibimbapiin ei päätynyt tällä kertaa lihaa, mutta sekin sopii riisin sekaan tai viereen erinomaisesti. Korealaista makua liha saa, kun sen marinoi soijassa, sokerissa, seesamissa ja valkosipulissa. Lihaksi voi käyttää vaikka naudanpaistia. Riisiä kannattaa varata raakana noin desi per ruokailija. Ohje täältä.

Itämaisessa kaupassa voi hyvin olla monenlaista korealaista chilitahnaa, vaikka gochujang on niistä se yleisin. Katso siis, että purkissa lukee 고추장. Annokseen laitan itse noin ruokalusikallisen gochujangia, mutta käytä toki oman maun mukaan.

Suolakurkku, pikaversio

Leikkaa kurkut noin kahden millin viipaleiksi. Lisää suolaa ja sokeria suhteessa 1:3. Mausta maun mukaan, tai lisää painon puolesta suolaa 1% ja sokeria 3%. Anna tekeytyä ainakin 15 minuuttia, valuta, ja tarkasta maku.

Paistettu porkkana ja kesäkurpitsa

Leikkaa porkkana ja kesäkurpitsa ohuiksi tikuiksi. Lisää suolaa maun mukaan tai painon puolesta 1%. Anna suolaantua ainakin 15 minuuttia, valuta, ja paista öljyssä.

Kimchi

Ohje täältä. Toki myös kaupan versio käy hyvin. Tampereella tuoretta kimchiä myy ainakin Tullintorilta löytyvä East Asia Mart, joka on muutenkin oikein hyvä liike aasialaisten ruokien ostamiseen.

Paistettu sieni

Yleensä Koreassa käytettäisiin juudaksenkorvaa tai vastaavaa, mutta myös esimerkiksi siitakesieni käy hyvin. Etenkin syksyllä voi toki käyttää mitä tahansa sieniä. Paista öljyssä ja mausta paistamisen aikana soijalla sekä lopuksi seesamiöljyllä.

Lisäksi ylläolevassa versiossa oli merilevää, paistettua kananmunaa ja revittyä salaattia. Etenkin vähän fiinimässä bibimbapissa muna voi olla raa’an keltuaisen muodossa, mutta paistettu muna juoksevalla keltuaisella on omasta mielestäni ihan ykkönen. Merileväksi sopii erityisen hyvin levynä oleva korealainen levä tai japanilainen nori, joka leikataan suikaleiksi.

Kasaa kasviket riisin päälle, sekoita niin perusteellisesti kuin mahdollista chilitahnan leviämiseksi, ja lusikoi naamaan.

배추김치 – kimchi kiinankaalista

kimchiKun on viettänyt aikaa toisessa kulttuurissa, ajatukset pakostakin harhailevat välillä sinne toiseen paikkaan, muualle siitä missä fyysisesti on. Tässä tapauksessa ajatukset menevät noin 7000 km päähän Etelä-Koreaan.

Kimchi on epäilemättä kaikista tunnetuin eteläkorealainen ruoka. Vaikka useat aasialaiset eivät haise hieltä samalla tavalla kuin me länsimaalaiset kanssaihmiset, kompensoivat he hyvin tätä puutetta erittäin aromikkailla ruoilla. Esimerkkeinä lentokoneissakin kielletty mädiltä kananmunilta ja sipulilta haiseva hedelmä durian – ja kimchi. Myös kimchistä lähtee varsin reilu dunkkis. Kyseessä on käymisteitse valmistettu ruoka, useimmiten kiinankaalista, jonka käymisaika vaihtelee vuorokaudesta jopa pariin vuoteen. Yleisin on 배추(romanisoidaan baechu tai paechu)깁치(romanisoidaan aina kimchi), jolle tyypillistä on pääraaka-aineen kiinankaalin lisäksi ainakin chili ja valkosipuli. Erilaisia kimchejä on kuitenkin satoja. Kimchiä voidaan käyttää osana ruokaa, kuten keitoissa tai riisin kanssa paistettua. Yleensä sitä tarjoillaan pienellä lautasella muiden lisäkkeiden ohella aterian yhteydessä. Yhteistä kaikelle kimchille on käymisteitse valmistaminen ja se, että oma äiti/isoäiti valmistaa luultavasti monen mielestä parasta kimchiä. Se on niin rakastettu ruoka, että kun vuonna 2008 ensimmäinen korealainen pääsi avaruuteen, oli hänellä mukanaan kimchiä. Tietenkin.

Aloittelijoille ja niille jotka eivät pidä tulisesta, helpompi vaihtoehto on 백김치 (baek kimchi), kirjaimellisesti valkoinen kimchi, jossa ei ole potkua. Kokemukseni mukaan monet korealaiset pitävät aivan tolkuttomasti hyvin voimakkaasta kimchistä. Sellaisesta jossa on melkein puolet raakaa valkosipulia. Eräässä perinteisessä ravintolassa yhden työntekijän tehtävä oli kulkea ympäri salia tarjoilemassa lisää juuri tällaista kimchiä. Itse en koskaan pyytänyt lisää. Suomessa sosiaalinen elämä voisi jo kärsiä moisesta valkosipulin kulutuksesta. Toki moinen haju voi olla länkkärille kuvottava, mutta toisaalta aasialaisten mielestä yksittäispakatut viipaleet keltaista sulatejuustoa vastaa juuston ideaalia ajatusta ja länsimaissa arvostetut kypsytetyt juustot voivat aiheuttaa kakomisreaktioita aasialaisissa. Kyse on täysin siitä mihin on tottunut. Kimchi on ”acquired taste” siinä missä vaikka salmiakki. Uskomatonta kyllä, mutta suurimmassa osassa maailmaa ei ymmärretä suolaisen karkin päälle.

Kun kimchin laittaa astiaan, jossa sen antaa käydä, liioittelu on homman nimi, ellei halua kaiken jääkaapissa haisevan kimchiltä. Vaikka käymiseen on käytetty perinteisesti saviastioita liiallisesta hiilidioksista johtuvan räjähtelyn estämiseksi, kotioloissa ja jääkaappia käytettäessä voi aivan hyvin käyttää muoviastiaa. Laita kuitenkin kelmu astian ja kannen väliin. Ja sitten ehkä vielä kannen päälle lisää kelmua. Kääri kelmutettu astia muovipussiin. Ja toiseen.

Tai jos innostuu, voi ostaa kimchiä varten tehdyn jääkaapin.

Kimchi kiinankaalista

  • 1 pieni kiinankaali
  • 920g vettä + 80g merisuolaa – merisuolan sisältämät epäpuhtaudet pitävät kaalin kiinteämpänä
  • 4 rkl vettä
  • 6 rkl chilijauhetta – mieluiten 고추가루/kochukaru-jauhetta, joka nimenomaan on kimchin tekoa varten, mutta jos ei satu löytymään lähimmästä tai siitä vähän kaukaisemmasta aasialaisesta liikkeestä, voi käyttää myös muuta chilijauhetta
  • 2 ruokalusikallista erittäin hienoksi leikattua valkosipulia – noin 2 solo-valkosipulia
  • 1 rkl erittäin erittäin hienoksi leikattua tai raastettua inkivääriä
  • 3 rkl sokeria
  • 2 rkl vaaleaa soijakastiketta
  • 2 rkl kalakastiketta
  • 75 g retikkaa, julienne eli noin tulitikun kokoisena palasena
  • 75 g porkkanaa, julienne
  • 50 g kevätsipulia, leikattuna 2cm pitkiksi paloiksi
  • 2 rkl suolattuja katkarapuja

Valmista suolaliemi: yhdistä suola ja vesi, sekoita sauvasekoittimella kunnes suola on liuennut veteen. Poista mahdolliset tummentuneet lehdet kaalista ja pese huolellisesti. Leikkaa kaali neljään osaan. Upota kaalit suolaveteen ja anna liota 8-10 tuntia. Valuta kaali

Yhdistä muut ainekset ja sekoita tasaiseksi kastikkeeksi. Levitä kastike kaalin lehtien väliin ja kääri kaalin uloin lehti suojaamaan täytteitä valumasta ulos. Laita astiaan käymään. Kaali on syömäkelpoista jo päivän jälkeen, mutta on parhaimmillaan noin viikon tai kahden kohalla. Tällöin rakenne on vielä napakka, ja kimchiin on kehittynyt jonkin verran hiilidioksidia, joka antaa sille entistä monipuolisemman suutuntuman. Maitohappobakteerin avulla käyminen tekee kaiken hyvän päälle kimchistä myös äärimmäisen tervellistä. Maku ja haju voimistuvat tämän jälkeen, mutta kimchi pysyy korkeasta suolapitoisuudestaan johtuen syömäkelpoisena hyvin pitkään, ainakin kuukausia.

Edit: Jos käytät muuta kuin kimchin valmistukseen tarkoitettua chilijauhetta, käytä sitä huomattavasti vähemmän – ehkä kaksi ruokalusikkaa chilin tulisuudesta riippuen.

Jäätee, gettotyyliin

TeabaggingEnsin pieni pohjustus siitä, miksi ylipäätään juon teetä kahvin sijasta.

Jotakuinkin lopetin kahvin juomisen ennen Koreaan saapumista, koska olin kuullut että kahvi on jokseenkin kallista täällä, ja koska ajattelin että ehkä olisi muutenkin järkevää olla olematta riippuvainen kofeiinista. Jos en saanut kyseistä päihdettä ensimmäisen tunnin sisään herättyäni, tuli nitkut, kitkut ja lopun päivää kestävät päänsäryt.

Koreaan on kuitenkin viimeisen kymmenen vuoden aikana, ainakin lukemastani päätellen, ilmestynyt kahviloita joka nurkkaan. Esimerkiksi yliopistolle johtavalla noin puolen kilometrin pituisella kadulla on yli 50 kahvilaa. Ja halvimmillaan kahvia saa noin eurolla kuppi, mutta jos sen haluaa nauttia istuen, saa maksaa noin kolme. Päiväbudjetista kahviin tulikin käytettyä usein noin neljännes.

Asuntolassamme ei saa edes lämmintä vettä, ellei jaksa raahautua kolmanteen kerrokseen hissillä, jossa voi jopa lukea hauskoja muistutuksia siitä, kuinka pitää muistaa pitää vaatteet päällä kun lähtee asunnostaan. Kesä on myös vihdoin tulossa tänne, joten halpa, virkistävä kahvin korvike tuli erittäin tarpeeseen.

Silloin muistin tämän artikkelin kylmällä vedellä uutetusta kahvista ja teestä.  Tätä jääteetä valmistaessa ei tarvitse tuottaa lisää lämpöä keittiöön. Itse käytän 2 tai 3 pussia mustaa teetä puoleen litraan vettä. Sokeria voi toki käyttää maun mukaan, eikä sitruunakaan varmasti maistuisi pahalta kyseisessä seoksessa. Jääkaapissa uuttaessa ei ole pelkoa siitä, että teestä tulisi kitkerää, joten yö on riittävän summittainen ajan mittari teen valmistumiselle.

Kylmällä vedellä uutettu tee maistuu hieman erilaiselta kuin perinteinen, koska kylmä vesi uuttaa teestä eri aineita kuin lämmin vesi. Lopputulos pitää näin sisällään myös vähemmän kofeiinia kuin perinteinen. Kylmässä valmistettu jäätee ei välttämättä ole huonompaa tai parempaa kuin perinteinen, mutta toisinaan yksinkertainen asia, kuten päivittäinen kuppia kahvia tai teetä, maistuu yksinkertaisesti paremmalta vaihtelun kera.

Korealainen kroketti, ei se seurapeli

Friteerattua hyvää.

Voi olla että pitää ostaa fritti kun palaan Suomeen. En ole aivan varma millä kaikilla tavoin nämä kroketit eroavat kotoisista, mutta ainakin tavallisen korppujauhojen sijasta kuorrutuksessa on Aasiassa käytettävää huomattavasti karkeampaa korppujauhoa, joka myös pankona tunnetaan. Enemmän friteerattua pinta-alaa = rapeampi lopputulos. Keskimääräisessä korealaisessa kroketissa on taikinaa, mutta näissä Hapjeongissa saaduissa ei ollut sitä ongelmaa. Ainoastaan hedelmätäytteisessä kroketissa oli ohut taikinakerros, jotta täyte ei valuisi. Muita täytteitä olivat mm. kurpitsa sekä ohraa sisältävät tomaatti, kurpitsa, curry sekä basilika. Dericious!

Kyseinen ravintola on muutenkin piristävä yllätys. Iso osa Soulin ravintoloista noudattaa ”konseptia vanhoja ihmisiä ja ehkä tv:ssä pyörivä korealainen tv-draama”. Tämä ravintola noudattaa tuttua linjaa ensimmäiseltä osalta, mutta viihdykkeenä toimii huomattavan lujaääninen räppi. Eikä edes vuosituhannen vaihteen roska, jollaista saattaa kuulla kaduilla sijaitsevista kojuista ’Call Me Mayben’, Justin Bieberin ’Babyn’ ja PSYn ’Gentlemanin’ ohella, vaan ihan ajan tasalla olevaa tavaraa, muun muassa Kendick Lamaria. Tästäkin pisteet paikalle. Toimivat sterkat, ihan vitun jepa!

Ps. R.I.P. Jeff Hanneman. Tämäkin on kirjoitettu Reign in Bloodin soidessa taustalla.

Munaleipä ja harvinaisen fallinen makkara

Makeaa taikinaa, jonka sisällä suolainen, kokonainen kananmuna. Toimii.

Korealainen katuruoka ei ole tähän asti tuottanut vielä mitään erityisen suuria positiivisia yllätyksiä. Yhteinen nimittäjä on kuinka ollakaan se, että moni ruoka on makeansuolaista, ja se, että syödessä todennäköisesti jostain kaiuttimesta soi, kuinka ollakaan, PSYn uusi megahitti Gentleman, joka ei muuten ole millään niin hyvä kuin Gangnam Style.

Yleisimmät katuruoat tuntuvat olevan nopean tuntuman perusteella hyväksi osoittautunut munan sisältämä leipä, yhtä lailla hyväksi todettu mausteinen topokki (떡볶이) ja paikallinen ’fishcake’ (어묵), joka on monen muun ruoan tavoin tikussa.

Ei maistunut yhtä hauskalta kuin miltä näyttää.

Luultavasti erikoisin tähän astisista on ollut tämä makkarasetti, joka on oikeastaan kokonainen ateria tikun varressa. Ei välttämättä hyvä tai ravitseva ateria, mutta ainakin siinä on peruna ja liha yhdessä tyydyttäen päivittäisen suolan ja rasvan tarpeen samassa, kompaktissa paketissa. Hankaluuksia voi tosin tuottaa syöminen, ellei omaa miekannielijän taitoja. Tätä en niinkään suosittele muuten kuin kuvien ottamista varten. Ihailtavaa on se, että perunan leikkaamista varten on oltava oma laite. Ja koska korelaiset tuntuvat rakastavan kaikkea friteerattua, on tämäkin fallossymboli friteerattu – kahdesti.

Mikä hemmetti dumpling on suomeksi?

Siellä ne mandut höyryää menemään.

Siellä ne mandut höyryää menemään.

Kaikki hyvin Etelä-Koreassa erityisen provosoivasta pohjoisnaapurista huolimatta. Ilmeisesti tilanteen kiristymisen odotettiin laantuvan jo maaliskuun lopulla, mutta ihan näinkään ei käynyt. Kaupasta saa vielä kaikkea, ihmiset juovat sojua tavalliseen tapaan eikä näytä julkisia hellyydenosoituksia yhtään normaalia enempää siinä pelossa että nyt elettäisiin viimeisiä päiviä.

IMG_7145

Manduja.

Itse asiaan. Olen viimeisinä viikkoina syönyt jokseenkin paljon kebabia, hampurilaisia ja täytettyjä leipiä. Korealainen ruoka on edelleen aivan liian makeaa suolaiseen tottuneelle. Jopa Korean ehdottomasti levinneimmän voileipäketjun Isaacin toastit ovat, kuinka ollakaan, makeita! Kuin köyhiä ritareita jokseenkin suolaisilla täytteillä. Tänään syömäni mykyt eli mandut (만두) tekivät siis erittäin hyvää. Korealaisesta ruoasta puuttuu kaikkiaan suola ja happoisuus, mutta täällä mykyt eli dumplingit eli mandut syödään dipattuna soijakastikkeeseen, johon on sekoitettu etikkaa. Täytteenä manduissa on jauhettua porsasta, sipulia ja tofua. Dericious!

Makeuden lisäksi viime aikona henkilökohtaista ihmetystä on herättänyt korealaisten mieltymys spamiin eli sianlihasäilykkeeseen. Spamia laitetaan kaikkeen mihin sitä ei toivoisi, eli ruokaan. Tämä jalo purkkiruoka sai ilmeisesti asemansa Korean sodan aikana, kun yhdysvaltalaiset sotilaat lahjoittivat kyseistä säilykettä nälkiintyvälle kansalle. Kaupoista löytää jopa lahjapakkauksia kyseiselle hämmentävän kalliille lihatahnalle. Kun kulttuurille annetaa käytettäväksi entuudestaan tuntematon raaka-aine, sekoitetaan se osaksi tuttuja ruokia.

Spamia gimbapissa  eli korealaisessa riisirullissa, jossa ei ole japanilaisten riisirullien tavoin yhtään etikkaa, mutta ennemmin seesamiöljyä ja runsaammin täytteitä. Spamia bibimbapissa eli perinteisessä riisiruoassa, jossa on riisin lisäksi milloin mitäkin kasviksia sekä gochujangia, lähes kaikkialta löytyvää chilitahnaa. Spamia grillattavaksikin, mikä ettei.

IMG_7152

Graffiti Hongdaessa. Kannanottoni Suomen tasa-arvoiseen avioliittolakiin. Legalize gay!