Aihearkisto: kahvi

Kylmäuutettu kahvi, 24 tunnin versio

ravintolakahvi

Ravintolapäivänä 21.5.2016 tarjoilin sekä macaroneja että kylmäuutettua kahvia. Nimen mielikuvituksesta annan itselleni heikohkot pisteet, mutta ainakin muutama yleensä kahvia vähemmän juova ihminen kehui kylmäuutettua versiota hyväksi.

Koska kahvi on niin kaikkiallista, toisinaan vaihtelu on tärkempää kuin varsinaisesti se ”paras” kupillinen. Kylmällä vedellä uutettu kahvi maistuu hyvinkin erilaiselta kuin perinteinen kahvi. Matalampi lämpötila vaatii puolestaan huomattavan pitkiä uuttoaikoja, vaihdellen keskimääräisestä yöunien pituudesta jopa vuorokauteen. Yksi huomattava erottava tekijä kylmäuutetussa kahvissa on sen hapokkuuden puute. Sen sijaan etenkin suklaiset aromit korostuvat ainakin omaan nokkaan.

Varoituksen sanana pitää todeta, että pitkään uutettu kahvi sisältää huomattavat määrät kofeiinia, ainakin oman kokemuksen puolesta. Edes hieman ohjeen lopullista vahvuutta tiukemmassa tavarassa maistuu yleisestä kahvin kitkeryydestä poikkeava epätoivottava maku – kofeiini itse. Kupillisen piristävä vaikutus voi siis helposti muuttua liialliseksi. Varsinaista tietoa en ole kofeiiniasiaan löytänyt, mutta oma kokemus sanoo, että 20 g kahvia esimerkiksi AeroPressillä keitettynä ja aamupäivän mittaan hörpittynä ei aiheuta lainkaan niin kovaa tärinää kuin täysi mukillinen kylmäuutettua kahvia.

Tulevaan ohjeeseen törmäsin coffee-subredditissä. Aiempina kertoina olen uuttanut kahvia joko jääkaapissa tai huoneenlämmössä noin puoli vuorokautta, mutta kaksinkertaisen uuton edut ovat kaksinkertaiset. Puruista saadaan enemmän irti, ja myös aromi tuntuu täydemmältä, kun normaalisti aromi jää jokseenkin yksiulotteiseksi. Tarkoituksena on valmistaa kaksi uutosta, jotka yhdistetään, ja lopuksi laimennetan haluttuun lämpötilaan. Aiempi tekstini kylmällä vedellä uutetusta kahvista löytyy täältä.

Kylmäuutettu kahvi, noin 7 desiä valmista

  • 80 g jauhettua kahvia
  • 450 g noin 20-asteista vettä
  • 225 g noin 20-asteista vettä
  • 125 g jääkylmää vettä

Jos haluat päästä suodatusvaiheessa helpommalla ja satut omistamaan suodatinpussin, laita kahvi sellaisen sisässä astiaan. Lisää 450 g vettä, ja anna uuttua huoneenlämmössä 12 tuntia. Suodata purut, säästä uuttunut kahvi, ja lisää kertaalleen käytettyjen purujen päälle 225 g vettä. Anna uuttua vielä toiset 12 tuntia huoneenlämmössä. Säilytä ensimmäinen uutos peitettynä jääkaapissa.

Suodatinpussin kohdalla purista vielä irtoava neste pois, ja siivilöi kummatkin satsit kahvisuodattimen läpi. Pelkän kahvisuodattimen kanssa valuta kaikki kahvi paperin läpi. Lisää 125 g jääkylmää vettä tarjoilulämmön saamiseksi kohdalleen, vaikka oikea sellainen onkin makuasia. Itse en suosi aivan jääpalojen valtaamaa lasillista, koska kylmä haittaa huomattavasti itsensä kahvin maistamista. Toisaalta huoneenlämpöisenä tarjoiltu kylmäuutettu kahvi ei sekään oikein vastaa kylmän kahvin tuottamia mielikuvia, aivan kuten taskulämpöinen olut paahtavassa helteessä. Säilytä kahvia jääkaapissa, jossa se säilyy hyvänä useita päiviä, vaikka rupeaakin menettämään teräänsä muutaman ajan kuluessa hapettumisen seurauksena.

Hario Skerton -kahvimyllyn fiksaus 3D-tulostetulla osalla

Hario Skerton lienee yksi suosituimmista käsikäyttöisistä kahvimyllyistä, ja yhtään epäilemättä sen suurin ontuminen on tuttu laitteen jokaiselle omistajalle. Myllyn liikkuva osa pääsee heilumaan leveyssuunnassa, minkä takia jauhamistulos on suhteellisen epätasainen. Ongelmaan on ollut jo pidempään myynnissä korjaava lisäosa  jota ei ole kuitenkaan itse tullut tilattua korkeiden postikulujen takia, jotka saisivat korjauksen maksamaan itse myllyn verran. Netin kahviharrastajat ovat kuitenkin tehneet lukuisia modauksia, joista äkkiseltään tukittuna kätevimpänä tämä Redditistä löytyvä versio.

Tampereella 3D-tulostaminen onnistuu oman laitteen puuttuessa varsin huokeasti 3D Crush -kahvilassa, ja olettaisin jonkun tulostelevan harrastuksen nimissä osia hyvään hintaan, jos tulostin vaan sattuu löytymään. Useimmiten 3D-tulostimet käyttävät PLA-muovia, joka on tutkimuksen mukaan turvallinen elintarvikekäytössä, joten tuskin oma suvunjatkamiskyky tai terveys muuttuu yhtään sen huonommaksi, vaikka osa käytössä kuluisikin.

Tämä fiksaus parantaa myllyn käytettävyyttä tehden tuloksesta tasalaatuisempaa. Karkeuden säätämisestä tulee hieman vaikeampaa kun ennen vapaasti kelluva osa ei pääse enää kellumaan kierteiden mukaan, mutta säätäminen onnistuu edelleen pienellä voimankäytöllä. Se on kuitenkin pieni hinta maksaa siitä, että suurin osa kahvista tulee tasakokoisena ulos.

Kahvisifoni eli vakuumikeitin

sifoni

Sifoni kahvia vaille. En jaksanut kuvata kymmenminuuttista videota itse prosessista, mutta niitäkin löytyy helposti.

Tiedätkö sen suuren vääryden, kun haistaa vastajauhettua kahvia, ja lopulta keitetystä kupposesta välittyy vain pieni osa aromista? Sifonilla tehty kahvi maistuu kutakuinkin samalta kuin miltä kahvi tuoksuu. Tai ainakin niin lähellä sitä kuin mahdollista, suutuntuman ollessa lähes olematon.

Kahvisifonin esiaste löytyy jo vuodelta 1840, eli keksintöntä se on huomattavasti vanhempi kuin kahvin suodatinpaperi, joka patentointiin 1908.  Sifonista löytyy monta näyttävää ratkaisua, jotka ovat jääneet sittemmin historiaan, kun kahvissa ruvettiin arvostamaan ennemmin käytännöllisyyttä kuin näyttävyyttä. Ilmeisesti Suomessa kahvisifonit olivat viimeksi muodissa erikoisen designin aikakaudella 1970-luvulla, mutta ovat sittemmin unohtuneet sähköisten kahvinkeitinten yleistyessä. Sifoneita saattaakin löytyä toisinaan kirppareilta vanhojen astoiden ja keittiövälineiden seurasta, kuten itse onnistuin tekemään.

Sifoneissa suodatinosa voi olla esimerkiksi kankainen, paperinen, metallinen, muovinen, tai jokin näiden yhdistelmä. Itse designin lisäksi sifonin hinnassa näkyy suodattimen materiaali. Usein halvimpia ovat ilman erillistä poltinta toimivat, muovisuodattimiset sifonit. Yleisimpänä keitin, joka liikkuu nimellä Bodum, Santos tai Pebo. Samaa mallia on tehty jo useampi vuosikymmen, vaikka nimi on vaihdellut. Kalliimpia tuppaa olemaan kaasulla toimiva Hario tai vastaavat, joiden suodatin on yleensä jotain muuta kuin muovia. Lasi on kuumuutta ja lämpötilanvaihtelua hyvin kestävää borosilikaattilasia.

Kahvin keittäminen sifonilla on ehdottomasti näyttävin mahdollinen tapa, vaikka toki mistä tahansa tekemisestä saa aikaan shown riittävän suurilla eleillä. Kahvisifoni koostuu kolmesta osasta. Alaosa täytetään vedellä, joka kuumennetaan joko levyllä tai erillisellä kaasupolttimella. Höyrystyessään vesi nousee suodattimen läpi yläosaan, jonne laitetaan jauhettu kahvi. Pohjalle jää aina hieman vettä, mikä suojaa lasia liialta kuumentumiselta ja mahdollistaa vesihöyryn kondensoituessa vakuumin syntymisen.

Vesi ei missään vaiheessa kiehu sifonin yläosassa, vaikka paineella tuleva vesi aiheuttaa melko rajun näköisen myräkän kulhossa. Uuttolämpötila on jossain 90 asteen tienoilla, eli sopiva hienoaromisen kahvin tekemiseen. Kuten muistakin kahvinkeittotavoista, myös sifonilla keittämisestä löytyy huomattavat määrät videoita. Kahvin ja veden suhteena toimii painonsa puolesta 1:15, kuten monessa muussakin tapauksessa. Henkilöä kohti noin 14 g kahvia ja 210 g vettä. Kun vesi on noussut yläosaan, sekoitaa kahvi, ja anna poreilla noin minuutti, jolloin koko uuttoaika jäähtyminen mukaan luettuna on noin 3 minuuttia.

Kuten muutenkin kahvinkeitossa, jokaisesta foorumista, blogista, videosta, ja lehdestä saa takuuvarmasti eri ohjeet ”parhaaksi tavaksi”. Sifonin kohdalla yksi isommista väittelyn aiheista on se, missä vaiheessa purut laitetaan sisään. Muovisella suodattimella varustetun sifonin kohdalla vastaus on simppeli. Purut kannattaa laittaa jo ennen kuin vesi nousee yläosaan. Olen nimittäin pari kertaa onnistunut tukkimaan suodattimen kaatamalla purut vasta veden noustua ylös, jolloin pienemmät kahvihiukkaset ovat ilmeisesti joutuneet väärään paikkaan sekoittamisen yhteydessä sen sijaan, että ne ehtisität vettymään rauhallisesti ja siten olla tukkimatta suodatinta. Monesti purut neuvotaan laittamaan vasta kun suurin osa tai kaikki vedestä on jo noussut ylös. Tässä on toki se järki, että silloin uuttuminen on mahdollisimman tasaista. Jos purut ovat mukana alusti asti, ne kostuvat suhteellisen hitaasti ja epätasaisesti. Pikkujuttu, vaikka pienistä asioistahan ne kokonaisuudet koostuvat.

Toisinaan törmää väitteeseen, että jos vesi ei ole alusta asti tarpeeksi kuumaa, tuloksena on happamalta maistuva kahvi, mille ainakaan oma kokemus ei anna pohjaa, päinvastoin. Kylmällä vedellä uutettu kahvi on lähes hapotonta, ja etenkin happoisempien kahvien kohdalla hieman matalampi uuttolämpötila vähentää toisinaan jopa liialliseksi käyvää happamuutta. Täältä löytyvä kuvio todistaa sen, että 94 asteen lämpötila, eli juuri se, jota usein tavoitellaan, on kaikista tehokkain lämpötila kiinihapon uuttamiseen. Kiinihappo on tärkeä kahvin happamuuden aistimiseen, ja liiallinen määrä sitä saa kenet tahansa toteamaan Kola-Olllin kuolemattomat sanat. Toisaalta on ymmärrettävää haluta uuttaa mahdollisimman tehokkaasti happoja, koska on järkevää saada mahdollismman paljon irti pienemmästä kahvimäärästä. Hapokkuus sinänsä ei ole huono asia muuten kuin liian suurissa määrin, ja pavuissa sekä paahdossa on suuria eroja hapokkuuden suhteen, joten eri kahvilaaduille voi sopia eri lämpötilat. Sellaista ei olekaan kuin paras mahdollinen kahvi tai juuri oikea uuttamislämpötila.

Kuten muutenkin elämässä, vaihtelu kannattaa välillä, ja kahvisifoni on hieno lisä kokoelmaan. Myös se, mikä maistuu hyvältä, vaihtelee. Nuotiolla voi hyvin maistua paremmalta hieman nokinen pannukahvi kuin jo kertaalleen kissan tai elefantin paskomista pavuista ja oikeaoppisen tehokkaasti 94 asteessa uutettu kahvi.

Perinteinen munakahvi

munakahvi

Munan ja kahvin liitosta löytyy ainakin kaksi toisistaan hyvin poikkeavaa versiota. Modernissa versiossa raaka muna rikotaan mustaan kahviin ja vaahdotetaan teho- tai sauvasekoittimella. Perinteisessä olomuodossaan muna rikotaan kahvin joukkoon jo ennen keittämistä. Syytä siihen miksi joku haluaisi juoda raa’an kananmunan kahvinsa kanssa, en ymmärrä. Voin kuvitella sen olevan samaa tasoa voikahvin kanssa. Tähän väliin voi todeta myös sen, että kananmunaa ei kannata syödä raakana ainakaan siinä toivossa, että se aamukahvin kanssa auttaisi jaksamaan tehokkaasti lounaaseen asti – raa’assa kananmunassa proteiini ei ole lainkaan niin hyvin hyödynnettävissä kuin kypsennetyssä kananmunassa.

Sitä perinteisempää munakahvia on netissä esitelty usein ruotsalaiseksi tai norjalaiseksi keksinnöksi, mutta mainintoja löytyy myös ainakin suomalaisesta ja yhdysvaltalaisesta kahviperinteestä. Samaa tekniikkaa on ilmeisesti käytetty perinteisesti myös Unkarissa, joten alkuperämaa on sikäli triviaali. Tästä pitää vain olla kiitollinen ensinnäkin sille etiopialaiselle vuohipaimenelle, joka on hyperaktiivisten eläintensä esimerkistä maistanut stimuloivaa kahvipensasta, ja toiseksi sille kekseliäälle henkilölle, joka on keksinyt rikkoa kananmunan kahvipurujen sekaan.

Ideana on se, että muna kirkastaa kahvin ja kerää puruja sekä kitkeryyttä aiheuttavia partikkeleita itseensä.  Tekniikka on ajalta ennen kunnollisia suodattimia, jolloin kahvia ei ollut aina saatavilla, ja pieniä kahvimääriä on keitetty jopa useita kertoja, tehden mausta kitkerää ja vetistä. Tai sitten kahvi ei ole ollut alkujaankaan ihan priimaa. Vaikka eivät asiat ole oikeastaan niin muuttuneet Juhla Mokan ollessa edelleen Suomen myydyin kahvi.

Munan kirkastavaa ominaisuutta voidaan käyttää myös ruoanlaitossa lisäämällä kiehuvaan nesteeseen vatkattuja valkuaisia, jotka sitovat itseensä lientä sameuttavia partikkeleita. Munalla kirkastamisessa on toki se huono puoli, että se sitoo itseensä myös hyvää makua tuottavia partikkeleita. Eikä monen minuutin keittoaika ole välttämättä muutenkaan se paras tapa keittää kahvia nykyaikana. Ainakin periaatteessa kuori tuo oman panoksensa munakahvin lopulliseen makuun, koska sen sisältämä kalsiumkarbonaatti tasapainottaa kahvin happamuutta.

Munakahvi on yhtä kirkasta maultaan kuin se on ulkonäöltään. Voi hyvin kuvitella, että vastaavaa kahvia juotiin Suomessakin kauan aikaa sitten. Joissakin perinteisissä kahvinkeittoohjeissa mukaan laitetaan myös suolaa, joka vähentää vetisyyttä ja kitkeryyttä, aivan kuten se tekee kaikkien ruokien ja juomien kohdalla.

munakahvi2

Munakahvi (2 kuppia, voi skaalata ylöspäin lisäämättä toista munaa)

  • 1 kananmuna
  • 18 g kahvia, mieluiten pannujauhatus
  • 400 g kiehuvaa vettä
  • 100 g kylmää vettä

Sekoita kahvista ja kuorineen rikotusta kananmunasta tasainen massa. Lisää seos kiehuvaan veteen, sekoita hieman, ja keitä hiljalleen 3-5 minuuttia. Kahvin kiehuttua vedä kattila pois levyltä, kaada kylmä vesi joukkoon, ja anna sakan laskeutua 2 minuuttia.

Munakahvin voi periaatteessa vielä suodattaa paperin läpi tässä vaiheessa, jos haluaa estää pientä kahviin eksynyttä sakkaa pääsemästä kuppiin asti. En näe suodattamisessa tosin järkeä, koska siinä tapauksessa voisi aivan yhtä hyvin keittää suodatinkahvia.

Suosittelenko kokeilemaan? Tekisi mieli sanoa että totta munassa, etenkin jos tykkää laihasta kahvista, mutta itse keitän jatkossakin kahvit ja munat erikseen.

Hario V60 -kahvisuodatin

hariov60Netissä on oma katselijakuntansa videoille, joissa tehdään kahvia. Osa on puhtaan informatiivisia reseptejä, osan taustalla voisi soida Marvin Gayen Let’s Get It On. Erityisen suosittuja on videot, joissa käytetään kupin tai muutaman kerrallaan tuottavia laitteita. Toki sieltä löytyy myös videota, joissa joku seisoo Moccamasterin vieressä. Hieman kummallista ehkä, vaikka onkin vielä pientä moneen genreen, joita katsellaan silmä kovana.

Yksi suosituista videoiden laitteista on Hario V60 -kahvisuodatin, jossa on erotuksena muihin vastaaviin ”kahvinkeittimeen ilman sitä keitintä” se, että pohjan reikä on varsin iso, jolloin valumisnopeuteen ja siten kahvin uuttamiseen voi vaikuttaa huomattavasti. Useimmista suodattimista löytyvä pienempi aukko puolestaan takaa sen, että vesi ei pääse millään tippumaan nopeasti. Aukon suuri koko tekee hommasta toisaalta vaikeaa, koska esimerkiksi kahvin jauhatusta täytyy vaihtaa sen mukaan kuinka paljon kahvia tekee, vaikka käyttäisi samaa kahvin ja veden suhdetta. Jos tykkää kokeilla ja hakea sitä täydellistä jauhatusta sekä kahvin ja veden suhdetta, on V60 oikea laite.

AeroPress säilyttää yhä ehdottoman ykköspaikan omissa silmissäni maailman parhaana kahvinkeittimenä, aina ja ikuisesti. Kaksi ongelmaa siitä tosin löytyy. AeroPress on suunniteltu vain yksittäistä kahvikuppia varten. Toinen ongelma on siinä, että etenkin tummapaahtoisten kahvien kohdalla AeroPress tuntuu tuottavan jopa liian täyteläisen kupillisen, ja toisinaan vähemmän on enemmän. V60 on sen sijaan omiaan tuottamaan kirkkaan makuisen kahvin. Toki myös vaihtelu virkistää. Hyvin tummapaahtoisten kahvien kohdalla suosin itse AeroPressin sijaan joko pressopannua tai Hariota. Eikä nyt puhuta Presidentin Tummasta tai Juhla Mokka Tummasta, vaan niin sanotusta 5/5 paahdosta.

Täältä löytyy melko kattava lista erilaisita tekniikoista V60:lle. Itse käytän yleensä vettä suhteessa 1:15. Eli kupilliselle kahvia noin 14 grammaa puruja ja 210 grammaa vettä. Jauhatuksena toimii, tehtävästä määrästä riippuen, noin suodatinjauhatusta vastaava jauhatus. Purujen koko ei kuitenkaan kerro niin paljoa kuin itse suodatusaika. Kannattaa tähdätä 2½ – 3 minuutin kokonaiskestoon, kun mukaan lasketaan myös purujen kastelu.

Kahvi kannattaa jauhaa niin lähellä uuttohetkeä kuin mahdollista. Vastajauhetusta kahvista vapautuu huomattava määrä hiilidioksidia, joten kahvin tekeminen aloitetaan purujen kastelulla, jotta suurin osa kaasusta pääsee ulos, eikä purut nouse kaasun mukana pintaan. Varsinaisen uuttamisen voi aloittaa noin 30-45 sekuntia kastelusta, jolloin puruista ei enää nouse kuplia, ja riittävä osa kaasusta on vapautunut.

Lähes kaikki V60-ohjeet alkaa siitä, että paperi huuhdellaan ennen käyttämistä, mikä ehdottomasti kannattaa, koska paperista tarttuu makua. Olin ensin hieman skeptinen sen suhteen, kuinka paljon paperista voi tarttua makua, mutta testasin tämän kaatamalla kuuma vettä tyhjän suodattimen läpi. Tuloksena hieman kitkerää vettä.

Purut tasoitan napauttamalla suodatinta pöytää vasten. Joissakin ohjeissa neuvotaan tekemään kuoppa keskelle puruja, mutta en ainkaan itse koe sen tekevän mitään. V60 kanssa lisään veden useimmiten kolmessa osassa. Veden kiehuttua kaadan sen mitta-astiaan, minkä aikana se jäähtyy noin 92 asteeseen. Aluksi lisään vettä vain riittävästi kastelemaan kaikki purut, sitten kahdessa yhtä pitkässä osassa. Eka puolikas noin 45 sekunnin aikana, jonka jälkeen 20 sekuntia taukoa, ja loput vedet 45 sekunnin aikana, minkä jälkeen kahvin pitäisi valua loppuun noin 20 sekunnin aikana. Yhteiskestoksi tulee tällä tavalla noin kolme minuuttia, vähän purujen kasteluun vaadittavasta ajasta johtuen. Samaan aikaan tietenkin vahtaan sekuntikelloa, koska kahvin tekemisen kuuluu olla vakavaa.

Kahvi tonic eli espresso tonic

Keittiöni lasivalikoima on rajallinen, siksi hillopurkki sai toimia drinkkilasina.

Keittiöni lasivalikoima on rajallinen, siksi hillopurkki sai toimia drinkkilasina.

Pitkästä aikaa blogiin, katsomaan jos vaikka löytyisi valmiiksi kirjoitettuja vedoksia, joiden pohjalta kirjoittaa. Tällainen löytyi viime vuodelta. Tämä teksti kahvi tonicista piristäköön nyt blogiani, kuin kahvi tonic konsanaan.

Kahvi tonic, tai espresso tonic, oli ilmeisesti jo viime kesän lopulla jonkinmoinen juttu, vaikkei sitä vielä liiemmin kahviloissa näy. Jos aiemmin mainitsemani voikahvi kuulosti lähtökohtaisesti hyvältä, kahvi tonic kuulosti lähinnä epäilyttävältä. Väärässä olin. Jos voikahvi oli hyvien raaka-aineiden epäonnistunut liitto, kahvi tonic edustaa ihan silkkaa Ebony and Ivory -settiä. Siinä raikas Tonic McCartney korostaa täyteläisen Wonder-kahvin hienoja vivahteita. Yhdessä täyteläistä harmoniaa!

Liioittelenko? En tietenkään. Kannattaa kuitenkin kokeilla, kunhan kahvi ja tonic ovat hyvää laatua. Kahvin olisi hyvä olla pehmeää, ei liian happoista, ja tonicin jotain muuta kuin Rainbowta. Kahvin kohdalla tämä tarkoittaa, ettei mielellään vaaleapaahtoista. Tampereella ainakin Sokos myy tonic-vesien Rolls Roycea, Fever-Treetä. Kyllä vesi saakin maistua aika hyvältä, kun se maksaa litralta tuplasti enemmän kuin keskikalja.

Sekoitussuhteeksi sopii hyvin kaksi osaa tonicia, jonka päälle kaadetaan yksi osa pehmeää espresso-tyylistä kahvia, jäitä unohtamatta. Kotona saa harva varsinaista espressoa, mutta hyvä mutterikahvi ajaa tässä tapauksessa asian. Kokeilemisen arvoista on varmasti myös tonicin ja vahvan kylmällä uutetun kahvin yhdistäminen.

Voikahvi (Bulletproof Coffee)

voikahvi

Haluatko pitää energiatasosi huipussaan tuntikausia putkeen mitään syömättä, poistaa aivosumua, laihtua 50 kiloa liikkumatta ja lisätä älykkyysosamäärääsi kahdellatoista pisteellä? Kaiken tämän mahdollistaa erään superfood-gurun tuotteet, ja se, että Yhdysvalloissa ei suitsita harhaanjohtavia terveysväitteitä markkinoinnissa. Mutta miten kaikki tämä yleensäkään onnistuu? No, tietenkin ostamalla kalliita purkkeja ja juomalla voikahvia, tai siis Bulletproof® kahvia, ja sillä, että uskoo sokeasti, oli kyseessä sitten ruokavalio tai korvaan laitettava lamppu.

Voikahvista on tullut jonkinmoinen hitti, kiitos omaa kehoaan hakkeroivan elämägurun, joka lupaa hyvistä, mieluiten suoraan häneltä ostetuista raaka-aineista tehdyn kahvin pitävän korkean energiatason kuusi tuntia putkeen. Halpa kahvi kun tekee Bulletproof®-toimitusjohtajan, varmasti tieteellisen tutkimuksen mukaan ihmisen vain heikoksi ja älyllisesti tylsäksi. Kyseinen tyyppi myös kiittää kaikkia, jotka liittävät linkin hänen sivuille kirjoittaessaan Bulletproof®-kahvista, joten ole hyvä vain, Dave! Voisit hyvin ryhtyä yhteistyöhön Valkeen kanssa rakentamaan ihmiskunnalle entistä kirkkaampaa tulevaisuutta.

Yleensä en välitä superfood-hippien sekoiluista oudolta kuulostavine raaka-aineineen, mutta voikahvissa yhdistyy kaksi asiaa, joista todella pidän. Olisin suorastaan halunnut pitää niiden yhdistelmästä. Toisin silti kävi. Useat hyvät asiat eivät vain sovi yhteen. Enhän laittaisi oluttakaan kahviin, vaikka olen kuullut niiden sekoituksen toimivan hyvin väsyneiden jatkojen piristäjänä.

Maitotuotteet vaikuttavat kahvin aromin aistimiseen, ja voin käyttäminen on omiaan hävittämään itse kahvin maun. Kitkerään vaaleapaahtoiseen kahviin, kuten wanhaan kunnon Juhla Mokkaan kannattaakin laittaa paljon maitoa tai kermaa, koska se peittää ainakin omasta mielestäni huonon kahvin maun. Hyvän kahvin ja maidon, tai tässä tapauksessa voin, sekoittaminen on vähän sama asia kuin punkkucolan tekeminen hyvästä vuosikertaviinistä tai räpin ja raskaan musiikin kieroutunut yhdistäminen. Nu-metal on onneksi jäänyt pois muodista, vaikka oma marginaalinen seuraajakunta varmasti vielä löytyy, ja povaan voikahville aivan samaa tulevaisuutta.

Voikahvi:

  • 1,5 dl kahvia
  • 1 rkl tai enemmän voita
  • 1 rkl kookosöljyä (ei välttämätön)

Sekoita kaikki blenderissä. Kauhistu tai ihastu, mutta älä kuitenkaan odota että muuttuisit luodinkestäväksi.