Perinteinen munakahvi

munakahvi

Munan ja kahvin liitosta löytyy ainakin kaksi toisistaan hyvin poikkeavaa versiota. Modernissa versiossa raaka muna rikotaan mustaan kahviin ja vaahdotetaan teho- tai sauvasekoittimella. Perinteisessä olomuodossaan muna rikotaan kahvin joukkoon jo ennen keittämistä. Syytä siihen miksi joku haluaisi juoda raa’an kananmunan kahvinsa kanssa, en ymmärrä. Voin kuvitella sen olevan samaa tasoa voikahvin kanssa. Tähän väliin voi todeta myös sen, että kananmunaa ei kannata syödä raakana ainakaan siinä toivossa, että se aamukahvin kanssa auttaisi jaksamaan tehokkaasti lounaaseen asti – raa’assa kananmunassa proteiini ei ole lainkaan niin hyvin hyödynnettävissä kuin kypsennetyssä kananmunassa.

Sitä perinteisempää munakahvia on netissä esitelty usein ruotsalaiseksi tai norjalaiseksi keksinnöksi, mutta mainintoja löytyy myös ainakin suomalaisesta ja yhdysvaltalaisesta kahviperinteestä. Samaa tekniikkaa on ilmeisesti käytetty perinteisesti myös Unkarissa, joten alkuperämaa on sikäli triviaali. Tästä pitää vain olla kiitollinen ensinnäkin sille etiopialaiselle vuohipaimenelle, joka on hyperaktiivisten eläintensä esimerkistä maistanut stimuloivaa kahvipensasta, ja toiseksi sille kekseliäälle henkilölle, joka on keksinyt rikkoa kananmunan kahvipurujen sekaan.

Ideana on se, että muna kirkastaa kahvin ja kerää puruja sekä kitkeryyttä aiheuttavia partikkeleita itseensä.  Tekniikka on ajalta ennen kunnollisia suodattimia, jolloin kahvia ei ollut aina saatavilla, ja pieniä kahvimääriä on keitetty jopa useita kertoja, tehden mausta kitkerää ja vetistä. Tai sitten kahvi ei ole ollut alkujaankaan ihan priimaa. Vaikka eivät asiat ole oikeastaan niin muuttuneet Juhla Mokan ollessa edelleen Suomen myydyin kahvi.

Munan kirkastavaa ominaisuutta voidaan käyttää myös ruoanlaitossa lisäämällä kiehuvaan nesteeseen vatkattuja valkuaisia, jotka sitovat itseensä lientä sameuttavia partikkeleita. Munalla kirkastamisessa on toki se huono puoli, että se sitoo itseensä myös hyvää makua tuottavia partikkeleita. Eikä monen minuutin keittoaika ole välttämättä muutenkaan se paras tapa keittää kahvia nykyaikana. Ainakin periaatteessa kuori tuo oman panoksensa munakahvin lopulliseen makuun, koska sen sisältämä kalsiumkarbonaatti tasapainottaa kahvin happamuutta.

Munakahvi on yhtä kirkasta maultaan kuin se on ulkonäöltään. Voi hyvin kuvitella, että vastaavaa kahvia juotiin Suomessakin kauan aikaa sitten. Joissakin perinteisissä kahvinkeittoohjeissa mukaan laitetaan myös suolaa, joka vähentää vetisyyttä ja kitkeryyttä, aivan kuten se tekee kaikkien ruokien ja juomien kohdalla.

munakahvi2

Munakahvi (2 kuppia, voi skaalata ylöspäin lisäämättä toista munaa)

  • 1 kananmuna
  • 18 g kahvia, mieluiten pannujauhatus
  • 400 g kiehuvaa vettä
  • 100 g kylmää vettä

Sekoita kahvista ja kuorineen rikotusta kananmunasta tasainen massa. Lisää seos kiehuvaan veteen, sekoita hieman, ja keitä hiljalleen 3-5 minuuttia. Kahvin kiehuttua vedä kattila pois levyltä, kaada kylmä vesi joukkoon, ja anna sakan laskeutua 2 minuuttia.

Munakahvin voi periaatteessa vielä suodattaa paperin läpi tässä vaiheessa, jos haluaa estää pientä kahviin eksynyttä sakkaa pääsemästä kuppiin asti. En näe suodattamisessa tosin järkeä, koska siinä tapauksessa voisi aivan yhtä hyvin keittää suodatinkahvia.

Suosittelenko kokeilemaan? Tekisi mieli sanoa että totta munassa, etenkin jos tykkää laihasta kahvista, mutta itse keitän jatkossakin kahvit ja munat erikseen.

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s