’Molekyyligastronomiasta’…

…ja siitä, miksi sitä ei tulisi käyttää ruoanlaiton yhteydessä. Seuraava on kääntämäni katkelma Lucky Peach -lehden kolmosnumeron artikkelista ’On Molecular Gastronomy’, jossa Harold McGee, asian ehdoton asiantuntija, kirjoittaa kyseisestä käsitteestä:

”Termiä molekyyligastronomia viljellään nykyään paljon. Se kuulostaa aika siistiltä, mutta se on tyhjä sanonta. Olin paikalla kun termi syntyi (ja tässä pisteessä toivon että sitä ei olisi koskaan ollutkaan). Termi molekyyligastronomia oli alun perin markkinointia varten, keksitty 1990-luvun alussa, jotta oltaisiin saatu myytyä ajatus keittiömestarit ja tieteentekijät yhdistävästä tapaamisesta, joka pidettäisiin tieteellisessä konferenssikeskuksessa Sisiliassa. Ettore Majorana -keskuksessa, Ericessä, pidetään yleensä kokouksia, jotka käsittelevät asioita kuten maailmankaikkeuden syntyä tai syöpää – isoja ja tärkeitä aiheita. Me olimme kiinnostuneet kasaamaan tieteellisen kokouksen ruoanlaitosta. Ruoanlaitto ei ollut silloin niin iso juttu kuin se on nyt. Akateemikot katsoivat ruoanlaittoa nenänvarttaan pitkin kodinhoitoon liittyvänä aktiviteettina, ei minään huomion arvoisena.

Oikeuttaakseen konferenssin kaksi organisoijaa keksivät hienoimman ja monitavuisimman mahdollisen termin, joka kuvaisi kiinnostuksen kohdettamme: molekyyligastronomiaa. Gastronomia on hyvän ruoan ja juoman nautinnon ymmärtämistä. Molekyylibiologia ja molekyylilääketiede – todellinen eturintaman tutkimus spesifeistä molekyyleistä – olivat akateemisessa muodissa silloin. Joten siitä tuli molekyyligastronomia – vaikka mitään samankaltaisuutta todellisen molekyylitieteen ja meidän tekemisen välillä ei ollut. Tekemisemme oli ruokateollisuuden standardiluokan ruokakemian soveltamista ruoanlaiton parantamiseksi ja ymmärtämiseksi.

Konferenssikeskus oli aivan myyty. He järjestivät meille ajan, ja kaikkiaan meillä oli useita kokouksia noin kymmenen vuoden aikana. Mutta silti termi ei tarkoittanut mitään. Me kokouunnuimme puhumaan raaka-aineista ja tekniikoista, ei molekyyleistä.

Keittiömestarit ja kokit ovat todella kiinnostuneita ruoanlaiton tieteestä, mutta harvat todella miettivät molekyylejä. He ajattelevat raaka-aineita, koska niiden kanssahan keittiössä täytyy työskennellä. Molekyylitieteilijät käyttävät kehittyneitä ja kalliita laitteita tutkiakseen ja manipuloidakseen yksittäisten molekyylien käyttäytymistä. Ruokakemia voi päästä samalle tasolle ennen pitkää, mutta ruoanlaitto ei, koska ruoanlaiton tarkoitus ei ole itsetarkoituksellinen ymmärtäminen tai manipulaatio. Tarkoitus on herkullisuus, ja herkullisuus ei koostu vain molekyyleistä. Tämän hetken tärkeintä tiedettä kokkien kannalta ei ole niinkään keittiön kemia kuin ruokailutilassa tapahtuvan havainnoinnin ja tunteiden ymmärtäminen. ”

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s